Vinkkejä oman satukirjan tekemiseen
Tuula Kotila on tehnyt peikkoja ja peikkotaloja jo muutaman vuoden ajan. Ikänsä käsitöitä harrastaneen naisen käsissä syntyvät taidokkaasti upeat peikot ja heidän kodikkaat talonsa. Käsitöiden lisäksi Kotila on pitkään harrastanut valokuvausta ja kuvakirjojen tekoa – olikin luonnollista, että peikkojen ympärille on syntynyt tarinoita, jotka on tallennettu jälkipolville satukirjoiksi. Kirjoja on syntynyt jo useita.
"Kaikki peikot asustavat Koillismaalla Kuusamon rannoilla ja vaaroilla. Se seutu luontoineen on vienyt sydämeni täysin. Yleensä käytänkin lavasteena luontoa", Kotila kertoo.
Luonnossa kuvaaminen vaatii hyvän kelin, sillä peikot eivät ole säänkestäviä. Kekseliäisyyttäkin tarvitaan.
"Peikkojen kesäseikkailusta kertovaan kirjaan tein lautan, jonka sain kellumaan kiinnittämällä sen alle pefletin. Useampaa satukirjaa varten olen tehnyt pieniä nuotioita, jonka puut olivat tulitikun mittaisia. Nuotiot palavat satukirjojen kuvissa oikeasti. Hiekkalinnankin olen tehnyt hiekasta ja liimasta."
Tänä kesänä peikkotalot ovat esillä Oulangan kansallispuiston 60-vuotisjuhlanäyttelyssä. 3.-4.7. näyttelyssä on satupäivä, jolloin luontokeskuksen tiloissa kerrotaan lapsille satuja peikoista.
Oman satukirjan tekeminen kuulostaa mukavalta. Mitähän kaikkea siihen tarvitaan? Tuula Kotila neuvoo:
1. Keksi idea omista lähtökohdistasiEi tarvitse olla käsityötaitoinen tehdäkseen oman satukirjan. Mieti omista lähtökohdistasi, mitä voisit tehdä. Voit esimerkiksi pukea omat lapsesi hauskasti ja laittaa heidät seikkailemaan tarinassa, tai tehdä sadun lasten leluista. Valitse aihe, joka on tärkeä sinulle tai kirjan saajalle, esimerkiksi lapsenlapselle.
2. Tee tarina ennen kuviaTarina kannattaa kirjoittaa ennen kuvien ottamista. Se on helpompaa kuin keksiä tarina valmiiden kuvien pohjalta. Hyvä tarina sisältää pientä jännitystä, jotain opettavaista, paljon positiivisuutta – ja onnellisen lopun. Jos haluat tehdä useamman satukirjan, tee tarina jota on mahdollista jatkaa.
3. Panosta kuviinLuonnossa saa helposti näyttäviä kuvia satuun: taivas on sininen ja aurinko paistaa. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin. Itse haluan, että satukirjassa on paljon värejä, joten etsin värikkäitä kuvauspaikkoja luonnosta. Koska en muokkaa kuvia jälkeenpäin, pyrin ottamaan ne mahdollisimman hyvissä olosuhteissa.
4. Opettele taittoaKuvakirjan tekovaiheessa on hyvä ymmärtää taittoon liittyviä asioita, kuten tekstin kokoa ja kuvien asettelua. Kysy neuvoa, jos et osaa itse. Minä olen saanut apua lapsiltani, joilla on graafisen alan osaamista. Silti olen tehnyt kirjoista useamman version, jos olen huomannut valmiissa kirjoissa pieniä virheitä.
5. Ruoki inspiraatiotaInspiraatio tarinaan ja kuviin ei tule väkisin. Siksi olen aina aistit valppaana, kun liikun ulkona. Esimerkiksi kävelyllä bongaan hyviä kuvauspaikkoja ja laitan ideoita muistiin. Luova kirjoittaminenkaan ei aina onnistu helposti. Työssäni kirjoitan asiatekstiä, ja välillä tuntuu, ettei mielikuvitusta enää osaa käyttää niin kuin lapsena. Sitä voisi vauhdittaa luovan kirjoittamisen kursseilla.
Peikkojen tarinaa voit seurata Tuulan blogista peikkotalot.blogspot.fi